Helvetica Light on helppolukuinen fontti, jossa on korkeat ja kapeat kirjaimet ja joka toimii hyvin lähes kaikilla sivustoilla.
Nina Valetovan synteesitaidetyyli
Luovan uransa alussa Nina Valetova asetti tavoitteekseen kehittää omaa ainutlaatuista, omaperäistä taidetyyliään, sillä se erottaa jokaisen todellisen taiteilijan. Hän käytti paljon aikaa ja vaivaa löytääkseen, mikä olisi hänen luovan luonteensa tarkin ilmaus.
Omaa tyyliään etsiessään hän loi eri tyylejä, jotka kuuluivat hänen filosofiaan, ja samalla saavutti mestaruuden niissä kaikissa. Nina on American Art Award -palkinnon voittaja kategoriassa "Kubismi" vuonna 2018. Hän voitti myös Premio ALBA 2009 -sertifikaatin ja CASA Editrice Alban (Ferrara, Italia) mitalin vuonna 2.
Nina alkoi sekoittaa hallitsemiaan tyylejä erilaisiksi yhdistelmiksi ilmaistakseen ainutlaatuista lähestymistapaansa taiteeseen. Yleensä hänen taideteoksiaan ei ole luokiteltu yhteen tiettyyn tyyliin. Sen sijaan hän käyttää tyylejä luodessaan teoksen.
Etsiessään uutta tapaa luoda taidetta Nina Valetova perusti Synthesis-taidetyylin nykykuvataiteeseen - figuraatiota, abstraktiota ja surrealismia yhdistävän. Nina Valetova on vakiintunut taiteilija rohkean, kokeellisen taiteen aallolla tänään.
Nina on vakiintunut taiteilija nykyisessä rohkean, kokeellisen taiteen aallossa.
Maria Galperina, 2021
Nina Tokhtaman Valetovan fantasia- ja visiotaide
Maailma on nähnyt useiden lahjakkaiden taiteilijoiden teoksia; nämä taiteilijat ovat aina ajatellut laatikosta ulospäin, ja heidän työnsä kertoivat paljon heidän luovuudestaan ja lahjakkuudestaan. Tämä arvostelu valaisee Nina Tokthaman Valetovan töitä.
Nina Valetovan öljyjen käyttö on epäilemättä esimerkillistä; esitys muuttuu sitäkin erityisemmäksi taiteilijan luovuuden myötä. Kuvanomaista ja abstraktia kuvamateriaalia on kuvattu taiteilijalta erittäin hyvin, ja myös eri värien kokeilu on onnistunut kaikissa teoksissa hyvin. Useissa maalauksissa näkyvä hallusinatorinen efekti on seurausta öljyvärien täydellisestä sekoituksesta, hyvin harvat taiteilijat koko maailmassa voivat luoda näin hienon vaikutelman.
Fantasia- ja visionäärisen taiteen teema on ollut töissä erittäin hyvin esitelty, tämä vain osoittaa, kuinka lahjakas ja luova taiteilija todella on. Nina ansaitsee ylistyksen poikkeuksellisesta luovuudestaan. Teokset paljastavat myös useita tarinoita, mutta katsojan on käytettävä päätään, koska hän ei esitä koko tarinaa, useimmat teokset vaativat tulkintaa, johon tarvitaan tiettyä hienostuneisuutta. Hänen teoksensa ovat hyvin arvoituksellisia, välillä katsoja kokee teosten jäätyneen ajassa, seuraavalla sekunnilla samat teokset ovat täynnä elämää, katsojalle tulee hyvin käsittämätöntä ymmärtää maalauksia ympäröivä arvoitus. Tämä osoittaa jälleen taiteilijan kyvyn pitää katsojat koukussa.
Jokainen kangas on ainutlaatuinen ja esittelee uusia taiteilijan paljastamia tarinoita, sellaista ainutlaatuisuutta on vaikea löytää muualta. Taiteilija on tietoisesti pyrkinyt aktiivisesti kokeilemaan ulottuvuutta ja sommittelua, mikä on antanut hänen teoksilleen etulyöntiaseman muihin nähden, teosten paradoksaalisuus on tehnyt niistä paljon kiehtovampia kuin se alun perin olisi ollut. Filosofisesta syvyydestä puuttuva katsoja ei pysty ymmärtämään eri kankaiden teemaa. Taiteilija on kaivanut syvälle löytääkseen modernin yhteiskunnan irrationaalisuutta ja useat maalaukset kuvaavat samaa. Nykyajan arvaamattomuus on esitetty myös useissa maalauksissa.
Lopuksi voidaan todeta, että Nina on varmasti ainutlaatuinen muista taiteilijoista. Hän uskaltaa kokeilla ja ajatella laatikosta ulospäin, hänen kokeilunsa eri öljyväreillä on aina tuottanut tulosta, myös rakenne- ja ulottuvuuskokeilut ovat olleet erittäin onnistuneita.
Lopuksi tarvitaan filosofista syvyyttä voidakseen ymmärtää hänen teoksensa, hänen teoksensa näyttävät jäätyneeltä ajassa, mutta näyttävät elävämmiltä, kyky tehdä tämä on ainutlaatuinen ja ansaitsee kiitosta. Hänen tulkintansa nyky-yhteiskunnasta on osuva; hänen teoksensa paljastavat hänen tulkintansa modernista ja irrationaalisesta yhteiskunnastamme.
Amasinin taidegalleria, 2011
Nina Tokhtaman Valetova
Americana dal 1993, � Nina Tokhtaman Valetova on artisti russe che ho trovato molto mielenkiintoista. I suoi lavori provengono da un'espressività che ha subìto il fascino dell'informale sovietico sommato a quello dell'arte classica europea e statunitense. Il risultato, filtrato da una sensibilità pittorica molto profonda, ilmetä un carattere stilistico particolarmente forte dal quale spicca una straordinaria capacità evocativa.
Nina Tokhtaman Valetova on dimostrare nell'arco della sua carriera una grande capacità technica nell'utilizzo di vari materiali con i quali lavora costantemente sperimentando e ricercando ulteriori sviluppi espressivi. Nina è un'artista internazionale molto tärkeäe in virtù del particolare stile che ha saputo imprimere nel panorama artistico contemporaneo. Nelle dirivistai dirivistai arreal arissentochione arrealistinen opere la pressentochione sottolineano una ricerca intima e intellettuale particolarmente colta.
La scelta cromatica di ogni opera, mostra una volontà espressiva improntata su forti kontrasti, perfettamente in linea con il dialogo tra reale e sogno, tra quiete e inquietudine. Qualcuno lo chiama Realismo Surreale in virtù della sua lirica stilistica, penso però che l'espressione di Nina non sia ascrivibile facilmente ad una corrente contemporanea perchè limiterebbe una libertà espressiva che invece è alla base di tutta la produzione dell'artista.
Nina Valetova on esitelty negatiivisesti Stati Uniti da Galleristi lungimirantilta Hendersonin Art Brokeragelta ja New Yorkin RoGallerylta. Nina Valetova ohjasi l'ottima Amasi -taidegalleriaa Brooklynissa New Yorkissa.
Nella Galleria son presenti anche gli artisti Michail Molohnikov, Aleksandr Grechanik, Armen Daneghyan e Joseph Arbisman. Sicuramente torneremo presto a parlare di Nina Valetova.
a Alberto Moioli, 23. tammikuuta 2017
Maailma toiselta puolelta
Nina Valetovan taiteessa voi nähdä alkuperäisiä omaksuja sekä postmodernistisen taiteellisen kielen oikea-aikaista voittamista. Hän käyttää "kaksoiskoodauksen" käsitettä pitäen mielessä tilanteet, joissa sama taideteos kantaa itsessään viihdyttävää ja kiehtovaa tietoa, joka on laajalle yleisölle saatavilla, ja sisältää myös aivan toisenlaisen viestin, joka on tarkoitettu eliittiintellektuelleille, mm. edistyneille ja omistautuneille vastaanottajille. Tässä voidaan nähdä analogia tekstien ja symbolien ymmärtämisen esoteeristen ja eksoteeristen tasojen muinaisten erojen kanssa, mutta silloin taiteellisten hahmojen tulkinnalla olisi vertikaalinen henkinen ulottuvuus. Taipumus aitoon, tyylitellyn sijaan, monitasoisuuteen on nyt entistä enemmän havaittavissa.
Taiteilijan maalaus näkyy avoimena rakenteena. Tila itsessään on usein monikeskeinen jopa yhden sävellyksen rajoissa. Usein sävellyksen sisällä yhdistetään lineaarista, käänteistä ja joitain ennenkuulumattomia kombinatorisia näkökulmia. Havaitaan rajaton väri-valon metamorfoosien monimuotoisuus, figuraalisten kuvien ja abstraktioelementtien alkuperäiset edestakaiset muunnokset ja niin edelleen. Merkittävää on esimerkiksi arkkitehtonisten motiivien paradoksaalinen tulkinta, joka erotetaan jopa "irrationaaliseen arkkitehtuuriin". Täällä ei mitenkään kanonisesti tulkittujen ikonisten asutusten motiivit ja 1900-luvun eurooppalaisen "metafyysisen maalauksen" prisman läpi kulkeneet renessanssiperspektivismin rakenteet puretaan ja kootaan uudeksi, omaperäiseksi ja oudoksi kokonaisuudeksi. Joka tapauksessa näiden maalauksen pienten tilojen sisään muodostuu arkkitehtuuria, joka on omalla tavallaan monumentaalista, mutta varmasti myös epätoiminnallista, absurdia ja irrationaalista, mikä lisää siihen arvoituksen juonittelua ja fantastista ilmaisua. Voisi muistaa hulluuden tuottaman arkkitehtuurin Borschesin "Immortalissa".
Yleensä maalauksessa kaikki vakaa lähtee liikkeelle, kovaksi jähmettynyt muuttuu metamorfisesti palautuvaksi kiteytyäkseen ja jälleen jähmettyy johonkin metafyysiseen liikkumattomaan maagiseen muotoon. Yleinen avaruus itse on joskus tasossa, ilman syvyyttä tai perspektiiviä, sulkeutuen hermeettisesti itseensä, ja joskus on kuin se oli joutumassa jonkinlaiseen kosmiseen pohjattomuuteen mustien aukkojen hyytymisten ja todennäköisten ulostulojen pienitiheyksisten alueiden kanssa tiettyihin "muihin" mitat", jotka ovat mystisiä fyysisten asemesta.
Toisin kuin radikaalissa "vanguard"-taiteessa, juoni ei jätetä huomiotta. Juoni lipsahtaa pois, se on puoliksi salattu, ja siksi mielenkiintoinen moninkertaisine ja moniselitteisine tulkintoineen ja ymmärryksineen. Konkreettiset taiteelliset ratkaisut muodostavat monimutkaisen muotoseoksen, joka sulkee pois konkreettisia lähteitä. Huomaamme, että maalausten hahmot ovat varustettu salaperäisellä merkityksen läpinäkyvyydellä, mikä tekee heistä symboleja, ja näin ne liitetään mysteeriin. Koska he ovat kaikkien ilmeisten historiallisten kanonien ja klassisten mytologisten henkilöiden toisella puolella, he näyttävät kuitenkin olevan sukua perinteiseen mytologiaan sen esoterismiineen. Kaikki tämä ei tule vain kulttuuristen resurssien kautta, joita taiteilijalla on epäilemättä, vaan myös tietoisesti avoimien alitajunnan ja tajuttomuuden kanavien kautta. Arkkityypit, olemukseltaan luonteen yläpuolella, vaativat ruumiillistumiseensa päinvastoin selkeää yksilöllistymistä itsestään sekä oppaastaan/taiteilijastaan, joka usein visionäärin tavoin kokoaa yhteen oman taiteilijansa näkemyksen ja Tiedon, tai toisin sanoen näkee "maailman toiselta puolelta". Tämä ei ole sattumaa, että yksi Nina Valetovan ohjelmajaksoista kantaa tätä nimeä.
Sergei Kuskov, 2008
Nina Valetovan vaikeaselkoiset ja erittäin innovatiiviset öljyt kankaalle esittävät vallankumouksellisia uusia ajatuksia postmodernista esityksestä. Valetovan mielikuvituksellisesti väritetyt teokset yhdistävät sekä figuratiivista että abstraktia kuvastoa lähes hallusinatorisen vaikutelman. Linjat taipuvat, muodot aaltoilevat ja kaksinainen kauhun ja riemun tunteet yhdistyvät ja sekoittuvat joka käänteessä. Usein surrealismiin verrattaessa Valetovan teoksissa on unenomaista laatua, jossa esineet usein muuttuvat toisiinsa, maisema muuttuu hahmoksi, hahmot liukenevat täydelliseksi abstraktioksi. Valetova kutsuu katsojia mukaan tarinamatkalleen, mutta jännittävästi kertoo vain osia tarinasta. Katsojat ovat sitten vastuussa hänen viestin loppuosan tulkitsemisesta, kyseenalaistaen ja tutkimalla jokaisen rivin ja siveltimen vedon.
Hänen teostensa kiehtova kaksoisluonne jatkuu visuaalisen liikkeen dikotomialla, joka vallitsee jokaisen kankaan. Teos vaikuttaa yhtä aikaa kiihkeältä ja aktiiviselta, mutta kuitenkin jäätyneeltä ja lähes käsittämättömän rauhalliselta. Valetova kokeilee ulottuvuutta ja sommittelua, mikä johtaa hämmästyttäviin tuloksiin: paradoksaalisiin teoksiin, joilla on tarkoitus absurdia. Näin tehdessään hän tuottaa teoksia, jotka eivät ole pelkästään hämmästyttävän kauniita ja filosofisia, vaan myös kommentoivat nyky-yhteiskunnan arvaamattomuutta ja irrationaalisuutta. Kun loputtomia sotia käydään ja rakkaat perheenjäsenet kuolevat, elämä jatkuu ja hänen maalauksensa niin koskettavassa ilmaisussa, kun yksi asia pysähtyy, toinen jatkaa eteenpäin.
Etelä-Uralissa Venäjällä syntynyt Valetova saa jatkuvaa inspiraatiota henkilökohtaisesta historiastaan ja sukupolvensa kulttuuriperinnöstä. Itämaisen filosofian innokas opiskelija Valetova itse omaksuu zenin kaltaisen maailmankuvan, joka tarjoaa kiehtovan vastakohdan hänen taiteensa energisille kankaille. Silti hänen maalaustensa intensiivinen ulkonäkö ei ole sattumaa. Sen sijaan Valetova valitsee tietoisesti herättäviä värejä ja kuvia inspiroidakseen katsojiaan muuttamaan maailmaa. Hän tietää, ettei hän voi tehdä sitä yksin, ja toivoo, että hänen taiteensa arvostavat omaksuvat hänen sanomansa ja levittävät sitä massoille.
› ArtisSpectrum Magazinen virallinen verkkosivusto